Oikeudet dataan
”Tieto” on ollut käytettävissä digitaalisessa muodossa jo kauan ennen nykyistä digitalisaation kiihtyvää aaltoa. Perinteisesti ”data” on ymmärretty jonkin tietokannan raakana tietosisältönä. Data voi sisältää tietoa, johon kohdistuu omia oikeuksia ja rajoituksia. Näiden oikeuksien kesken voi olla ristiriitaa, mutta ne eivät ole välttämättä yhteen sovittamattomia.
Dynaaminen data
Data ei ole vain ennalta määritellyn relaatiotietokannan yksittäinen tietosisältö tai tietosisältöjen yhdistelmä, jolla on kiinteä käyttötarkoitus. Erilaisten laitteiden ja antureiden keräämä havaintotieto on jatkuvasti jalostuvaa ja jalostettavissa sekä eri tavoin yhdisteltävissä muuhun tietoon. Data jalostuu ja synnyttää itse yhdistelemällä uutta dataa.
Datan omistaminen
”Lähtökohtaisesti tietoa ja dataa ei voi omistaa. Tieto ja data voivat kuulua eri toimijoille, mutta niitä ei voida omistaa lainsäädännön tarkoittamassa merkityksessä” todetaan Etlan juuri julkaisemassamuistiossa ”Data Ownership and Governance – Finnish Law Perspective” (29.8.2018), ETLA Brief No 71.*
Omistusoikeutta jonkin laitteen kehittämään tai keräämään dataan ei voi oikein johtaa tekijänoikeuslainkaan kautta automaattisesti. Yksittäinen tieto tai epäolennainen osa jotakin tietokantaa ei voi saada suojaa, eikä tämän kaltainen data synny inhimillisen toiminnan tuloksena.
Datasta pitää sopia!
Dataa keräävän laitteen tai ohjelmiston omistajalla tai haltijalla on helpoin oikeus rajoittaa muilta pääsy dataan – mutta kyse on vain tosiasiallisesta mahdollisuudesta hallita sitä, ei varsinaisesti omistusoikeudesta.
Koneiden synnyttämän tiedon suhteen näyttää siis vahvistuvan ajattelutapa, että kaikki hyväksytty tiedon hallinta synnyttää jonkinlaisen oletuksen käyttöoikeudesta – vähintäänkin alkuperäisessä asiayhteydessä.
Syntyvästä datasta ja sen käytöstä pitää sopia johdonmukaisesti. Lähtökohtana voi olla, että kaikki, joilla on dataan pääsy voivat sitä hyödyntää omiin tarkoituksiinsa ja jalostaa sitä edelleen. Toisaalta datan hyödyntämistä ja jalostamista voidaan tavalla tai toisella rajoittaa. Perusteltua on sopia käyttöä rajoittava suoja sellaisille tiedoille, kokonaisuuksille ja johtopäätöksille, jotka joko ovat jonkin erityisen suojan tarpeessa tai muutoin erityisen arvokkaita tai luottamuksellisia sille osapuolelle, jonka toiminnasta data on syntynyt.
Ja niin kuin aina sovittaessa abstrakteista asioista, on tehtävä selväksi, mitä datalla tarkoitetaan. Sisällöllisiä ristiriitoja syntyy heti, jos data käsitteenä kuuluu myös immateriaalioikeuksiin tai luottamukselliseen tietoon.
Korvaako data kokemuspohjaisen tiedon?
Kasvava datan määrä synnyttää järkyttävän tehokkaan ja virheettömän mahdollisuuden tallentaa, analysoida ja jakaa havaintotietoa ja tehdä siitä johtopäätöksiä. Kokemus oli ennen ammattimiehen tärkein omaisuus ja arvo, joka kulki hänen mukanaan. Datan jalostaminen vaatii ja tulee aina vaatimaan inhimillistä osaamista ja kokemustakin, mutta ei voi välttyä pelosta, että vähitellen nuo ammattimiehen ”nahkakannet” ovat kokonaan vaihtumassa datapilveen!
Datan omistajuus on vähemmän keskeinen kysymys kuin datan oikea sisältö ja eheys, joka määrää
datan perusteella tehtävien johtopäätösten sisällön. Ongelma on tältä osin enemmän eettinen kuin juridinen.
Laura Raatikainen, Asianajaja
Juha Taipale, Asianajaja ja osakas
* ETLA Brief No 71
https://pub.etla.fi/ETLA-Muistio-Brief-71.pdf
Seppälä, Timo (ed.), Juhanko, Jari & Mattila, Juri (29.8.2018). “Data Ownership and Governance – Finnish Law Perspective”.